Tositarinoita
Väkivalta repii sielua
Henkinen väkivalta satuttaa siinä missä fyysinenkin.
Isäni uhkasi lyödä minua
“Olen 17-vuotias tyttö. Tämä tapahtui pari päivää sitten. Perheeni oli kokoontunut illalla ruokapöydän ääreen. Äitini kyseli minulta koulusta. Tiuskaisin äiteelle, että nyt riittää kysely. Yhtäkkiä isäni alkoi huutaa ja haukkua minua. Kun isäni meinasi lyödä minua, huusin: ‘Äiti, sano, että älä lyö!’ Säästyin onneksi lyönneiltä. En voinut lopettaa itkemistä. Olin shokissa ja tärisin pelosta. En meinannut saada henkeä. Hetken kuluttua isä pyysi mua luokseen. Epäröin mennä hänen luokseen, koska pelkäsin kuolevani, jos isä löisi. Mutta hän pyysikin kaikkea anteeksi. En voinut muuta kuin halata häntä ja pyytää itkien anteeksi.
En voi unohtaa sitä, sillä se oli todella ahdistavaa. Pelkään edelleen isääni, enkä enää tunne samanlaista läheisyyttä häntä kohtaan kuin aiemmin. Äitinikin tuntuu etäiseltä, koska hän ei osannut lohduttaa minua sillä hetkellä. Olin ihan yksin isän sanojen alla. Ja se tekee kipeää.”
SugarKairi
Haukkuja koulussa ja kotona
”Olen koko ikäni joutunut kestämään henkistä väkivaltaa, joskus koulussa ja usein kotona. Minua on aina haukuttu kotona läskiksi ja se sattuu. Koulussa vaatteitani on haukuttu ja selkäni takana on kuiskittu ja naurettu. Ärsyttävintä on selän takana haukkuminen. Olisi parempi, jos haukuttaisiin edes päin naamaa. Mutta kaiken huippu oli, että vuosi sitten äitini pahoinpiteli minua. Vaikka hän onkin usein pahoinpidellyt minua henkisesti, en olisi uskonut, että
hän voisi pahoinpidellä minua fyysisesti. Olen menettänyt uskoni ihmisiin. En ole vielä vuodenkaan jälkeen päässyt tapahtumasta yli. Pelkään äitiäni ja aina kun tiedän, että hän on samassa rakennuksessa, sydämeni hakkaa lujaa, todella lujaa. Toivon, etten näe häntä enää ikinä!”
Tytär
Sorruin väkivaltaan
”Olin riidoissa erään luokkalaiseni kanssa. Eräänä päivänä homma riistäytyi käsistä. Menin välitunnilla hänen luokseen ja löin häntä suoraan nenään. Hän hyppäsi minun päälleni ja kaatoi minut maahan. Hän löi minua kaksi kertaa kasvoille ja päästi sitten menemään. Raivosin hänelle, mutten enää uskaltanut lyödä. Kun koulu loppui, hän rupesi itkemään ja soitti äidilleen, joka soitti minun äidilleni. Äiti raivosi minulle ihan hulluna. Kiusasin luokkalaistani kostoksi vielä jonkun aikaa, kunnes tajusin, ettei siinä ollut järjeä. Kadun sitä, mutta asiaa ei voi ikävä kyllä muuttaa. Älkää käyttäkö väkivaltaa, se ei auta mitään!”
En käytä enää väkivaltaa
Lue lisää Miss Mixistä 1-2/2010!
Isäni uhkasi lyödä minua
“Olen 17-vuotias tyttö. Tämä tapahtui pari päivää sitten. Perheeni oli kokoontunut illalla ruokapöydän ääreen. Äitini kyseli minulta koulusta. Tiuskaisin äiteelle, että nyt riittää kysely. Yhtäkkiä isäni alkoi huutaa ja haukkua minua. Kun isäni meinasi lyödä minua, huusin: ‘Äiti, sano, että älä lyö!’ Säästyin onneksi lyönneiltä. En voinut lopettaa itkemistä. Olin shokissa ja tärisin pelosta. En meinannut saada henkeä. Hetken kuluttua isä pyysi mua luokseen. Epäröin mennä hänen luokseen, koska pelkäsin kuolevani, jos isä löisi. Mutta hän pyysikin kaikkea anteeksi. En voinut muuta kuin halata häntä ja pyytää itkien anteeksi.
En voi unohtaa sitä, sillä se oli todella ahdistavaa. Pelkään edelleen isääni, enkä enää tunne samanlaista läheisyyttä häntä kohtaan kuin aiemmin. Äitinikin tuntuu etäiseltä, koska hän ei osannut lohduttaa minua sillä hetkellä. Olin ihan yksin isän sanojen alla. Ja se tekee kipeää.”
SugarKairi
Haukkuja koulussa ja kotona
”Olen koko ikäni joutunut kestämään henkistä väkivaltaa, joskus koulussa ja usein kotona. Minua on aina haukuttu kotona läskiksi ja se sattuu. Koulussa vaatteitani on haukuttu ja selkäni takana on kuiskittu ja naurettu. Ärsyttävintä on selän takana haukkuminen. Olisi parempi, jos haukuttaisiin edes päin naamaa. Mutta kaiken huippu oli, että vuosi sitten äitini pahoinpiteli minua. Vaikka hän onkin usein pahoinpidellyt minua henkisesti, en olisi uskonut, että
hän voisi pahoinpidellä minua fyysisesti. Olen menettänyt uskoni ihmisiin. En ole vielä vuodenkaan jälkeen päässyt tapahtumasta yli. Pelkään äitiäni ja aina kun tiedän, että hän on samassa rakennuksessa, sydämeni hakkaa lujaa, todella lujaa. Toivon, etten näe häntä enää ikinä!”
Tytär
Sorruin väkivaltaan
”Olin riidoissa erään luokkalaiseni kanssa. Eräänä päivänä homma riistäytyi käsistä. Menin välitunnilla hänen luokseen ja löin häntä suoraan nenään. Hän hyppäsi minun päälleni ja kaatoi minut maahan. Hän löi minua kaksi kertaa kasvoille ja päästi sitten menemään. Raivosin hänelle, mutten enää uskaltanut lyödä. Kun koulu loppui, hän rupesi itkemään ja soitti äidilleen, joka soitti minun äidilleni. Äiti raivosi minulle ihan hulluna. Kiusasin luokkalaistani kostoksi vielä jonkun aikaa, kunnes tajusin, ettei siinä ollut järjeä. Kadun sitä, mutta asiaa ei voi ikävä kyllä muuttaa. Älkää käyttäkö väkivaltaa, se ei auta mitään!”
En käytä enää väkivaltaa
Lue lisää Miss Mixistä 1-2/2010!
epuska
millllamoi
niiinamr0.