Näin selätin vaikeuteni

Miss Mixin lukijat jakavat tositarinoitaan IRL-palstalla.

Suru ei katoa – mutta helpottaa

”Kaksi vuotta sitten talvella vanhempani erosivat. Olin jo osannut odottaa sitä, koska kuulin usein heidän riitelevän. Samana syksynä isäni masentui pahasti. Hän haki apua, mutta sai vain unilääkkeitä. Äiti yritti kovasti auttaa häntä. Me lapset emme enää voineet käydä hänen luonaan, koska hän oli niin sairas. Yhtenä viikonloppuna minä olin sisarusteni kanssa leirillä. Kun palasimme kotiin, kaikki oli sekaisin. Talossamme oli poliiseja ja kriisityöntekijöitä. Sain kuulla, että isämme oli tehnyt edellisenä yönä itsemurhan.

Seuraava vuosi oli todella rankka. Olin ihan sekaisin, koko perheemme oli. Minulle lankesi hirveän suuri vastuu ja eräänlainen äidinrooli, koska äiti ei itse jaksanut tehdä paljon mitään. Kaverini yrittivät auttaa, mutta en oikeastaan halunnut heitä lähelleni. Keskityin vain kouluun ja sain hyviä arvosanoja. Väsyin kuitenkin suureen työmäärään. Keväällä hain helsinkiläiseen erikoislukioon ja pääsin sisään. Lukiossa sain heti apua ja aloin käydä psykologilla. Jaksoin taas vähän paremmin ja uskalsin kertoa tunteistani kaverilleni. Pikkuhiljaa olen nousemassa kuopan pohjalta ylös. Tuska ja suru tuskin koskaan katoavat, mutta onneksi ne ainakin helpottavat.”
Ikävä isää

Selvisin masennuksesta ystävieni tuella

“Mä olen 16-vuotias tyttö. Mulla oli pari vuotta sitten todella paha masennus. Harkitsin jopa itsemurhaa. Itkin melkein joka ilta pahaa oloani. En halunnut mennä kouluun tai jutella kellekään aikuiselle, varsinkaan vanhemmilleni. Kavereilleni puhuin asioistani, mutta se oli heille todella rankkaa. Vasta silloin huomasin, miten paljon kaverini oikeasti välittävät. Voin puhua heille eivätkä he tuomitse minua. Pääsin masennuksestani heidän tuellaan. Kävin myös koulupsykologin luona juttelemassa. Minusta tuntuu, että se oli suurin syy siihen, että aloin ajatella, ettei itsemurha ole ratkaisu yhtikäs mihinkään. Koko elämä menee siinä pilalle, kaikki jää taakse: kaverit, perhe, harrastukset, unelmat, tulevaisuus, kaikki!
Usein sitä ajattelee, ettei itsemurha koske ketään muuta kuin minua itseäni. Mutta kyllä se koskee, se koskee kaikkia lähimmäisiäni ja rakkaitani! Itsemurha on itsekkäin teko, jonka ihminen voi tehdä. Minusta on todella kamalaa ja järkyttävää, että jotkut nuoret joutuvat kokemaan saman kuin minä. En soisi sitä kenellekään, se on todella raastavaa. Itsetunto katoaa kokonaan. Aikuisena haluaisinkin osallistua nuortensuojelutoimintaan ja tehdä töitä nuorten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa, jossa minä olin pari vuotta sitten. Jos en olisi saanut tarpeeksi ajoissa apua, olisin luultavasti seonnut lopullisesti.”
Onellinen elämästään

Koulunvaihto auttoi

”Minulle koulun vaihtaminen oli vaikea kokemus. Jouduin vaihtamaan
koulua koulukiusaamisen takia. Kun sain uudesta koulusta kirjeen,
että minut on hyväksytty sisään, olin onnellinen. Mutta kun lähdin
ekana päivänä uuteen kouluun, olin kauhuissani. En tiennyt, ketä
luokalleni tulisi ja olisiko uudessa koulussa entistäkin pahempaa.
Pelkäsin yli kaiken, että kiusaaminen ei loppuisi. Kuukauden kuluttua sain ystäviä, jopa bestiksen. Huomasin, että uusi koulu oli parempi, ja tiesin, että minua tukisivat perheeni lisäksi bestikseni ja ensimmäinen poikaystäväni. Huomasin olevani onnellisempi kuin koskaan.”
Hyvä ratkaisu

Lue huhtikuun Miss Mixistä lisää lukijoiden koskettavia tositarinoita!