Kuun ja auringon
välissä olento on,
käärmeen kasvot ja
rippeet enkelin.
Sekö minusta
jäljellä enää on?
Missä olin ja missä lentelin?
Tuuli yltynyt
hakkaa naruja lipputankojen
tuuli yltynyt
käy yli puiden rantojen.

Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa
Se hakee vertaistaan.
Pieni ihminen ristii kätensä
rukoillakseen.
Mutta rukous on
vain mutina tuulessa
ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.

Unohduksen sylistä nousee
raudanharmaalle taivaalle
lintujen parvet
kun tuuli levittää tomua yllemme
pelkään kuolemaa
ei kukaan kulje täällä vetten päällä
pelkään kuolemaa ja pelkään elää täällä.

Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa
se hakee vertaistaan.
Pieni ihminen ristii kätensä
rukoillakseen.
Mutta rukous on
vain mutina tuulessa
ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.