Minä tiedän mitä haluan,
minä rakastan tätä paikkaa,
en koskaan halua näitä muistoja taakseni jättää,
ei näitä upeita metsiä korvaa mikään,
ei näitä rauhan tyyssijoja enää löydy mistään.

Alla tämän auringon,
matkaani teen,
uin yli kylmän veen,
vetten pintaan nimeni teen,
se jääkööt kauas menneisyyteen.

Nämä metsät ovat kotini,
nämä niityt ovat unen kehtoni,
kuukin taivaalla niin kauniina loistaa,
ei tätä paikkaa kukaan voi sydämestäni poistaa,
annetaan historian itseään toistaa.

Tämä maa on ikuinen rakkauteni,
sen luonto niin uskomaton,
myrskyt, tuuli ja pakkanen,
vuoret, Lappi ja tuhannet järvet,
kokeneet on monet talvet,
nähneet on kesän kauneuden,
syksy luontoa uudelleen värittänyt,
lumi sulanut ja kevät koittanut,
kauneus jälleen pimeyden voittanut.

Kiittäkäämme niitä urheita,
jotka pelastivat maamme monilta murheilta,
sisukkaat ja vahvat sotilaat,
puolustus tahtonsa raivokkaat,
kiittäkäämme heitä ain,
ilman heitä puuttuisi maamme rakkain,
Suomi, meille kaikkein tärkein,
pieni, mutta sisukkain.