Rakkaani petti minua
”Seurustelin poikaystäväni kanssa seitsemän kuukautta. Eron jälkeen sain tietää, että poika oli pettänyt minua suhteemme aikana ja kaiken lisäksi vielä ystäväni kanssa. Olin loukkaantunut, mutta pystyin antamaan anteeksi ystävälleni. Seurustelumme loppupuolella luulin olevani raskaana ja kerroin asiasta pojalle. Hän totesi vain, että jos en tekisi aborttia, hän jättäisi minut. Se satutti enemmän kuin mikään muu hänen tekonsa. Siinä vaiheessa päätin jättää hänet. En enää jaksanut pojan määräilyä, sillä hän yritti hallita elämääni. Elämäni olisi pitänyt pyöriä kokonaan hänen ympärillään ja kaiken olisi pitänyt mennä hänen sääntöjensä mukaan.
En ole ikinä kokenut yhtä ahdistavia hetkiä kuin tämän pojan kanssa. Kaikkein kauheinta on, että rakastan häntä kaikesta huolimatta edelleen. Enää en kuitenkaan suostuisi ottamaan häntä takaisin. Jonakin päivänä voin ehkä antaa pojalle anteeksi, mutta unohtamaan en pysty. Luottamus jätkiin meni. Jos rakkaimpaan ei voi luottaa, niin kehen sitten?” -Anteeksi annan, mutta en unohda
Karvakuononi kuoli
”Koirani lopetettiin viime joulukuussa. Se oli jo vanha ja huonossa kunnossa. Äitini kertoi asiasta vasta saman päivän aamuna. Aloin itkeä. Olin koko päivän koirani kanssa ja syötin sille herkkuja. Se oli onnellinen saadessaan niin paljon huomiota. Aina välillä vilkuilin kelloa ja katsoin, kuinka paljon sillä oli vielä aikaa elää. Onneksi sain viettää koirani kanssa viimeisen ihanan päivän. Illalla se vietiin lopetettavaksi. Suren rakasta koiraani vieläkin, mutta minulla on paljon ihania muistoja siitä. Nyt meillä on uusi koira, mutta se ei tule ikinä korvaamaan vanhaa koiraamme.” -Suru
Se oikea jätti minut
“Puoli vuotta sitten tapasin ihanan pojan, minua kaksi vuotta vanhemman unelmieni prinssin. Olimme aivan rakastuneita. Poika sai nostettua minut pohjalta, koska minulla oli ollut vaikeaa. En ollut koskaan rakastanut ketään niin paljoa kuin häntä. Viimeisen kerran, kun tapasimme, hän kertoi, kuinka paljon rakastaa minua. Illalla mesessä unelmani lässähti tuhansiksi palasiksi: pojan mielestä meidän oli parasta erota ikäeron vuoksi. Kun erostamme oli kulunut jonkin aikaa, hän halusi minut takaisin ja kertoi ystävälleni, että eromme syy oli se, että en halunnut viettää tarpeeksi aikaa hänen kanssaan. Suunnittelimme kihlautumista ja seuraavaa vuotta, jolloin poika pääsisi muuttamaan omaan kotiinsa.
Pian kaikki oli taas ohi. Nyt olen päässyt pojasta yli. Hän oli elämäni rakkaus!” -Unelmien prinsessa
Pullon varjossa
“Joskus toivon, ettei minulla olisi ollenkaan isää. Hänellä on alkoholiongelma. Hän ei itse usko olevansa alkoholisti, vaikka tietää sen varmasti sisällään. Perheeni on saanut juosta häntä aina pakoon. Hän on joskus pahoinpidellyt äitiänikin ja käynyt isoveljenikin päälle. Juhannus aukaisi silmäni lopullisesti. Hän oli todella juovuksissa, enkä pystynyt katsomaan sivusta sitä, kun äiti ja hän tappelivat. Sanoin äidille, että menen jo nukkumaan, vaikka kello oli vasta yhdeksän. Juoksin yläkertaan, vaihdoin äkkiä vaatteet ja menin sänkyyni peiton alle piiloon. Koitin peittää korvanikin, etten olisi kuullut sitä huutoa ja pauketta alakerrasta. Minua pelotti ihan kauheasti.
Aamulla en oikein uskaltanut mennä alakertaan. Menin kuitenkin nopeasti portaat alas, käynnistin tietokoneeni, panin kuulokkeet korville ja musiikin täysille, etten muka kuulisi isäni heräävän. Kun äiti koetti sanoa isälleni, mitä hän teki illalla, isä ei halunnut kuulla asiasta sanaakaan. Isä lähti kauppaan. Hän toi minulle suklaapatukan ja sanoi tyynenä: – Tässä on sullekin vähän naposteltavaa, kun minulla meni illalla vähän höpöksi. Olisin voinut itkeä! Miten isäni kehtasi edes kuvitella, että se kaikki pelko ja suru, mitä hän aiheutti, lähtisi pois mielestäni pelkällä suklaalla! Hän ei pyytänyt edes anteeksi. Ehkä vielä joskus elämäni muuttuu.” -Isän tyttö
Kommentit